sunnuntai 14. elokuuta 2011

Sinä saatanan kone älä hyydy

Perheessämme elettiin viime viikolla kauhun hetkiä kun uskollinen työjuhtamme, AEG Ökö Lavamat vm. 2001 meinasi lähteä pesukonetaivaaseen. Se alkoi köhiä kun tungin sinne tapani mukaan miehen työhousuja ynnä muuta relettä uskoen ja luottaen että joku olisi tyhjentänyt taskut ennen sitä. Virhe. Koneessa ropisi kuin rankkasateella ja tuskan hiki jo ilmoitteli kainalokuopissa kun tajusin, että pyykit ovat edelleen autenttisessa tilassa. Tein ainoan tempun jonka osasin, soitin naapuriin. Vartin päästä jo huokaisin, kun nuori uljas vitivalkoinen Bosch kävi raatamaan.

Sitten alkoi soittelurumba korjausmiehille. Lupasivat tulla kahden viikon päästä ja osa ei ollenkaan, joku kehtasi sanoa ettei noin vanhaa konetta kannata edes korjata. Päätin tehdä esivalmisteluita ja pakkasin jälkikasvun Skodaan ja kurautin Gigantin Megastoreen. Se on jokaisen kodinkonemasokistin märkä uni, kahvinkeitintä ja leivänpaahdinta on silmänkantamattomiin ladottuna kymmen metrisiksi torneiksi ja innokkaat myyjät hymyilevät kilpaa valkoisten jääkaappien kanssa. Olin varma että kimppuuni kävisi heti kymmenen provikanhimoista myyjää, joita sitten saisin ravistella pois roikkumasta käsipuolesta, sen verran HC-kamaa kolmen lapsen ja ison vatsan kanssa kodinkonekauppaan tulevan äiti-ihmisen luulin olevan. Virhe. Kolmen vartin notkumisen jälkeen sain viimein palvelua, jos sitä nyt siksi voi kutsua.

Myyjä tuli nyrpeän näivettyneen naamansa kanssa laumani luokse ja katsoi koko ajan ohitseni kun kyselin koneista. Helvetistäkö nyt edes ymmärrän mistään suihkumoottoreista tai kierrosluvuista  mutta sen verran olin tajunnut valmistautua, että kyselin kuitenkin sujuvasti täyttöasteet ja takuuajat. Myyjää tuntui kiinnostavan enemmän tuleva kahvitunti ja näin lähellä oli ettenkö olisi valehdellut olevani Pomo piilossa mutta päätin kuitenkin lähteä Ikeaan syömään lihapullia, first things first.

AEG:lle kävi kuitenkin hyvin ja siunauksilta ja lähtöitkuilta vältyttiin kun älysin kysäistä naapurin sähkäriltä neuvoja. Tämä suurinpiiretien näki heti koneen asennosta mikä on vikana ja mieheni sitten illalla puki naulahousut jalkaansa, ja korjasi sen. Tadaa, jo huusi  pesukone taas illansuussa sitä iänikuista 40:n asteen kirjopesua ja haistattelin mielessäni täyttöletkun hajuiset löysät paskat kaikille kotiäitejä sortaville kodinkonepelleille.

Pesukoneen rikkimeneminen on saman luokan katastroofi kuin se, että jauhelihan valmistus lopetettaisiin. Vittuilaanko miehille jos nämä menevät kysymään kauppiaalta tuoreempaa tiskin alla jemmassa olevaa tämän päivän sikanautaa vai olenko ainoa lajiyksilöni, jolle riittää että kone pesee ja jauhaa sitä neljääkymppiä vaikka kuudesti putkeen jos niin haluan? Inhoan koneita, paitsi pyykkikonetta ja tietokonetta (siitäkin inhoan melkein kaikkea muuta paitsi internettiä) mutta elämä ilman niiden tuomaa turvaa ja helppoutta on kuin sovinistisen naisen viimeinen toive ennen hirttolavaa. Antakaa takuu loppuelämäksi tai tehkää edes koneita jollain kivoilla kuoseilla, Cecilia Blankens auttaisi varmasti.

7 kommenttia:

  1. Mä ostan kaupasta varmaankin joka kerta jauhelihaa. Mitä muuta sitä voi keskenkasvuisten kanssa yhtä paljon syödä? No okei, pinaattilättyjä.

    Ja koneen pitää olla sellainen, jonka napista painetaan ja se hoitaa hommat. Mieluusti pesukoneesta kuivausrumpuun voisi myös olla jokin automaattinen siirtymä.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, joku sentään lukee näitä horinoita, tänx Eissi :)

    Jauhelihapäivä on hyvä päivä, meillä se on melkeen joka toinen päivä. onneksi on sikanautaa, nautaa ja myös vaikka kalkkunaa jos oikeen haluaa kikkailla. Ja ilman pinaattilettuja on turha kotiinsa mennä.

    VastaaPoista
  3. Meilläkin koettiin vastaavia kauhunhetkiä viime keväänä, kyllä siinä piti itkeä ja anella että korjausmies tulisi niinpiankuinmahdollista kun pyykkikorit olivat tupaten täynnä viisihenkisen perheen vaatteita. Korjausmies yritti kauniisti sanoa, että kone kestäisi kauemmin jos sillä pesisi vain yhden koneellisen päivässä. Että se on kotitalous-, ei suurtalouskäyttöön eikä kestä kolmea koneellista putkeen rikkoutumatta. (En muista oliko hänen käyttämänsä termi suurtalous vaiko kenties teollisuus. Molemmat toimivat mielestäni loistavasti.)

    Totesimme illemmalla miehen kanssa, että pääasia että pyykit tulevat pestyä, jos se lyhentää koneen käyttöikää kuukaudella niin sitten ostetaan uusi. Joskus on aikaa pestä se yksi joka päivä, ja joskus on pakko viettää pyykkiviikonloppuja. Niin se vain on.

    VastaaPoista
  4. Vai on kolmilapsinen perhe jo suurtaloutta, ehhehe! Ja yksi koneellinen päivässä, ehhehehehe! Katselin Gigantissa sellasia pesulakoneita jonne mahtuisi vaikka asumaan. Sellainen pitänee ostaa kun lapsiluku vielä kasvaa :)

    VastaaPoista
  5. Surullista ja sittenkin niin iloista luettavaa. Itse kärsin hienoisesta paniikista suunnilleen just nyt. Meidän 11 kilon työjuhtamme, vieläpä tuoreehko sellainen valittaa jotain virhettä ja käskee tarkistamaan sitä sun tätä. Sitä sun nämät on tarkistettu, ei toimi. Aamulla juttelen vähän lisää gigantin asiakaspalveluautomaatille (kannattaa muuten kokeilla, aika veikeä, toistaa perässä mitä sille sanoo ;), ensteks pitää tosin osata mennä sinne neljän Halikon kautta...). Ihan jänskättää, jotta kauanko menee kunnes setä saapuu paikalle pelastamaan.

    Pitkästä virsi ikävystyttävä, mutta siis I hear you, sister!

    VastaaPoista
  6. Hei, pitääpä soittaa sine asiakaspalveluun kun on oikein tylsä päivä ja lapset mankuu tekemistä :P Kiitos Ritta viestistäsi :)

    VastaaPoista
  7. Voi keleen IPhone. Sinne automaattiin pääsee neljän valikon, ei Halikon kautta... Soitinpa varsin uudestaan tänään kun oli niin kiva. Sain pyykkikoneelle huoltomiehen ensi viikon maanantaiksi. Jee.

    VastaaPoista