Voisin nyvin olla muotitoimittaja, olenhan muodin asiantuntija kuten kerroin. Olen hyvä bongaamaan kuumimmat hotit ja vieläkin parempi arvostelemaan, miten kamalilta ne näyttävät juuri niiden nuorien ja laihojen silopyllyisten trendimekkereiden päällä. Luulin haaremihousuja vitsiksi, boyfriend-villitys vaan nauratti. Onneksi bootcut ei koskaan petä ja ainaa löytyy joku nettipulju joka myy perseen peittävää kolttua ja tunikaa kauden väreissä.
Kotiäitinä saa kulkea Meandin univormun housut päällä vaikka keskustassa, kunhan vaan muistaa yhdistää siihen Meandin mukavalta tuntuvan ja ehkä hieman pöljältä näyttävän yläosan ja uskotella, että samaan geishanaamaan pukeutuvat äiti ja tytär ovat tyylikkäitä, ei söpöjä tai höplästä vedettäviä reppanoita. Meandin nimissä olen tehnyt monia ostoksia posket kuumina epävarmuudesta ja innosta ja joka kerta kun näen samoihin pukeutuneen aisaparin Cittarin käytävällä, tunnelma latistuu, saatanan matkijat! Samaa etanaa ja hämähäkkiä bongaa tusinakaupalla suuren yleisön joukosta takuuvarmasti, erikoista ja kateutta saa aikaiseksi jos onnistuu haalimaan jostain helvetinmoisella ylihinnalla kymmenen vuotta vanhaa hodaria tai isoakukkaa. Onpahan jopa minulta tultu Tuurin kyläkaupassa kysymään, että mistä onnistuin samaan lasten päälle pakotetut sillet ja vanhat omenat. Tähtihetkiähän ne ovat, ei siinä mitään.
Oma esikoiseni on kohta nuori, täyttää pian kymmenen. Vielä hän laittaa Meandin plyyssit tyytyväisenä jalkaansa ja saattaa jossain ihme kiitollisuuden puuskassa jopa kehua päälläni olevaa kainaloista hankaavaa ja kirraavaa kolttua. Ajatus siitä että joudun kohta katsomaan haaremia aamupalapöydässä on pelottava. Tieto siitä että omia löytöjäni ei enää kohta laiteta tyytyväisenä päälle on itkettävä. Pelko siitä että olen itse kohta naurettava tyylitön tantta on vääjäämätön tosiasia.
Olen jo miettinyt strategiaa valmiiksi. Voin joko blondata tukan ja ostaa huulipunan kymmenen vuoden tauon jälkeen ja pyrkiä mukaan purkkaa jauhavana nastana mutsina kun tytär alkaa vinkua vaatekaupoille. Tämä suunnitelma kusee sen naurettavuuden takia, koira käy useammin trimmissä kuin minä ja se kymmenen vuotta vanha huulipuna kuivui violetiksi värjäytyneenä bilelaukun kankaaseen kiinni. Voin myös jatkaa samalla linjalla univormun housut jalassa ja etutukka kroonisesti silmillä, toivoa ja armahtaa. Tyylin siemen on kylvetty ja sen on annettava itää ja kasvaa rauhassa. Pistän ne univormun housut sinne samaan vauvajemmaan missä sienihaalaritkin ovat, laatukaman kun on luvattu kestävän pitkään. Siinä vaiheessa voin sitten vinkua niitä 15 vuotta sitten muodissa olleita haaremeita itselleni ja käydä jonkun kirjekurssin huulipunan laiton alkeista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti