perjantai 9. syyskuuta 2011

Muuttolaatikon näköinen perse. Ja muita tyhjänpäiväisyyksiä hautomosta.

Naapuri kysyi, millä viikolla olen ja sanoin kirkkain silmin että viikolla 27. Kävin laskemassa netistä oikeat viikot ja niitä oli lähemmäs 30, ihmekkös tuo jos sain hieman säälivää silmää. Raskaus alkaa olla taas siinä pisteessä jolloin perse näyttää reunoista kirraavalta muuttolaatikolta ja vetääkin varmasti sen sata litraa. Ja ketä saan syyttää tästä? Paavo Väyrysen ainaista comebackia vai heikkoja hermoja, kaikkien hivenaineiden puutosta vaiko sokerimössön pehmentämää päätäni? Isoon ja pehmeään syliin mahtuisi vähintään tusina kakaraa mutta raskauden ollessa tässä pisteessä huolin siihen hädin tuskin omani.

Olen muutenkin mitä häijyin ja pahsauisin akka vaikka lihavien valehdellaan olevan leppoisia. Miten luontoäiti selittää jatkuvan hampaiden kiristelyn, rumien sanojen runomaisen käytön ja päivästä toiseen toistuvat uhkailut ja kiristykset? Lapsiraukat ja miesrukka, säälisin melkein heitä jos jaksaisin. Raskaus suitsuttaa mitä lempeimmän ja leppoisemmankin naisen sekunnissa sellaisen raivon ja kiukun tilaan johon verrattuna Big Brotherin tai moottorisahamurhaajan metkut tuntuvat lähinnä vauvojen leikeiltä, sellaisten vauvojen jotka vain syövät ja nukkuvat. Olen kävelevä hormoonipommi jonka sytytyslanka kytee koko ajan.

Jollain perverssillä tavalla silti toivon ettei tämä olisi viimeinen kerta, kelatkaa sitä! Kotona on kivaa kun siivooja siistii nurkat ja kun edellisen päivän ruuat ovat mikroa vailla valmiita. On kivaa kun ei tarvitse juosta kello kaulassa työpaikan ja hoitopaikan väliä ja saa pukeutua joka päivä verkkareihin ja meikkaamiseksi riittää viiva tai kaksi vuosi sitten päiväyksen nähnyttä peitepukkoa. Riittää kun on läsnä eikä tarvitse mennä minnekään, kun ei ole pakko.

Kotiäitiys ja raskaus ovat 24/7 duuneja jotka pistäisin ceeveehen jos joskus joku urpo minulta sellaista kysyisi. Kirjoittelen posket hehkuen nettiaddresseja lapsinlisien ja hoitotukien puolesta, en ole subjektiivisen päivähoito-oikeuden kannattaja sillä minulle tekee tiukkaa saada mukula kahdesti viikossa kerhoon ja takaisin, puhun huutamalla jotta kaikki tajuavat että olen kotona ja äiti, kotiäiti. Olen ylpeä työstäni vaikka se vituttaa välillä enemmän mitä lämmittää mutta tuskinpa se nyt Paavo Väyryselläkään pelkkää ripaskan tanssimista ja vodkan juontia joka päivä on. Ihailen kymmenen lapsen äitejä, jotka ovat olleet hellan ja kakrun välissä viimeiset 20 vuotta mutta en tajua miten he kestävät ja tekevät sen. Omalla kohdalla savottaa ei ole kuin muutama vuosi takana ja eiköhän niitä vuosia vielä edessäkin ole.

Kotiäidin viikonloppu huipentuu perjantaisaunaan ja kylmään bisseen (toim. huom. Nikolaita tietenin). Onneksi  perjantaisinkin tulee Big Brother ja Pikku Kakkosen gimmat jaksavat ilmeillä ja lyödä leikkiä myös viikonloppuaamuisin. Kaurapuuuron voi tehdä myös maitoon lauantaiaamuna, jos osaisi ja viitsisi. Samuli Putrokin sanoo että Elämä on juhla, Pirkka julistaa arjen olevan juhlaa. Ota siitä nyt sitten tolkkua.

6 kommenttia:

  1. sulla on typoja!

    pahauisin, moottrisahamurhaajan, lapsinlisien, subjekstiivisen

    Tarkkuutta nyt!

    T: Sovinisti

    VastaaPoista
  2. No pärkele, kun kiireellä pistää menemään ilman oikolukuja mutta korjaan, kiitos :)

    VastaaPoista
  3. Alkoholitonta nikolaita(ko)? Onko sitä??

    VastaaPoista
  4. Oot ihana! Tuun vielä uudestaankin lukemaan sun juttuja.

    VastaaPoista
  5. Kirjoitat ihanan värikkäästi, tulen toistekin!!

    Ja Anonyymi, kyllä alkoholitonta Nikoltaita on ;)

    VastaaPoista
  6. Hei, kirjoitat kivasti ja tuttuja juttuja :)

    VastaaPoista