keskiviikko 17. elokuuta 2011

Helmee ja painajaisia Ikeassa

Tälläisen päivän päätteeksi ei oikeastaan voi kuin itkeä tai nauraa, jos vielä jaksaa. Helmee, kuten skootteripimut kuuluvat hokevan vaikka toinen astuisi korkokengällänsä koiranpaskaan mutta onhan se sitäkin, ainakin muiden mielestä.

Helmi-päivän saa kivasti käyntiin nukkumalla noin kolmen tunnin yöunet ja nekin mielellään pätkissä. Yö meni käännellessä ryhävalaan kokoista persettä ja melonimahaa puolelta toiselle, odottaen että aikaa on mennyt  niin paljon että voin käydä taas vessassa ja pitämällä silmiä väkisin kiinni kun aamu alkaa tulla  julkeasti sisälle. Siihen saakka tapahtunutta: kaikki kuluvan vuoden puolella kuolleet julkkikset listattu, Tuksun viimeisimmät lööpit muisteltu, seuraavan viikon ruokalistaa ajateltu ahdistuneena, kaikki kivat tyttöjen ja poikien nimet käyty läpi, kaikki siistit koiran nimet tsekattu, Meandi-tilaus muisteltu hymyssä suin, ja vielä viimeisenä unipommina pohdittu, miksi Olli Lindholm jatkaa ja Amy Winehouse ei. Viimein kun ihana raskas horros on kaatua päälle kuin rekkalastillinen nohkeaa lunta, alkaa lapsi vieressä kitistä. Vessaan, Rennietä ja sama ralli alusta.

Aamulla sitten kampean väsyneen mieleni ja uupuneen kroppani keittiöön, jossa en saa syödä mitään. Jopa koiran ruoka tuoksuu hyvältä, helvetin laiska koira kehtaa syödä istualtaan ja  vielä  jättää muutaman murun kipon pohjalle. Onneksi reitti terveyskukseen on lyhyt ja piikkiä isketään suoneen ennen kuin ehdin päiväätä sanoa. Ainoa huono on se etten saa mahani täyteen sitä sokerivettä vaan pihistellyn mukillisen. Siitä tulee vaan kiukku. Kahden tunnin päästä mennään jo satasta kohti Ikeaa jossa syön tärisevin käsin nälkääni kaksi hodaria, minuutissa. Ihana hiilaripöhnä hiipii sormiin saakka, voi kun saisi hetkeksi itseni kellistää sultanille lepäämään. Nyt nimittäin nukuttaisi.

Haastavin osasto on keittiövälineet jonka läpi on juostava ja valehdella vaikka tikkarista, jollei muu auta. Makarooniksi vetävä kaksivuotias on yllättävän raskas kantaa kun se ryhävalaan kokoinen persekin painaa varmasti samanverran ja sydämet hakkaavat kauhusta ja vitutuksesta, sekä äidillä että pojalla. Onneksi kympillä saa lihapullaa navan täyteen, mietin miten monta ateriaa kehtaan pyytää kun syömämiehiä on kolme. Päädyn neljään sillä vatsassani vaditaan myös ruokaa, huuto kuuluu melkein kassalle saakka. Lapsille ei tule aterian jälkeen hiilaripöhnää, päivastoin. Ne saavat jostain jonkun ruotsalaisen pirun riivaamaa energiaa joka laittaa ne huutamaan, juoksemaan ympyrää ja heittelemään tavaroita ja toisiaan. Saamme osaanottavia ja kiukkuisia katseita, uhkailen narkkarikäsin kakaroita olemaan vaiti ja pakkaan kastikkeenjämiä roskikseen. Vielä viimeiset juoksut lasihyllyjen läpi helinän helkkyessä korvissa, kakarat autoon ja satasta pitkin baanaa.

Olen ansainut kunnon päiväunet mutta poikani on eri mieltä. Naamaa nykii ja päässä humisee unen puute, suklaakin on loppu.Onneksi koululaisella oli ollut kiva päivä, rötöstän ja kiroan Tiimarin muoveilla matikan kirjaa joihin jää rumia runtuja. Viisivuotias kertoo kaverilleen suurin silmin ettei äiti itkenyt yhtään kun sitä pistettiin monta kertaa, nisti mikä nisti.

Iltaa kohden alan taas piristyä ja väsmys on tipotiessään. Hiphei, kohti uusia seikkailuja ja hyviä unia! Neuvolasta saadussa läpyskässä lukee että näillä viikolla näet paljon unia, kannattaa kirjata ne ylös heti aamulla kun heräät sillä unia on PALJON. Libero-kerhokin vittuilee, miten helmee se voi olla!





4 kommenttia:

  1. Gavisconea rakkaani, gavisconea. Rennie tekee vaan vihaiseksi :) Sullon sana hallussa!

    VastaaPoista
  2. Samaistumissympatiaa rekkalasteittain. :) ihania juttuja. kertakaikkiaan. kiitos niistä.

    VastaaPoista
  3. Kennoska hyvä, säästän Gavisconin vasta viimesille viikoille jolloin veskin korventaa nenässä asti, tämä nyt on vasta tälläistä pientä puuhastelunärästystä vasta :p Kiva kun kävit <3

    Miumaulle kiitokset, ihanaa että on samiksia <3

    VastaaPoista
  4. Mä en kyl pystyny odottamaan ihan viimesille viikoille asti. Tuplien kanssa sit jo turvauduin myös vyöhyketerapiaan ja se oli nannaa :)

    VastaaPoista