tiistai 16. elokuuta 2011

Pyhä, pimeä lehmä

Raskaana olevat naiset ovat yhtäaikaa sekä pyhiä että pimeää sektoria. Heillä on oikeus valittaa vaikka peräpukamista kaupan kassalle, jos tämä sattuu vointeja kysymään ja siinä ei ole mitään ihmeellistä, päinvastoin. Raskaana olevat naiset saavat vaappua kuin ankat raskausviikolta viisi lähtien ja pyytää lähimmäistä nostamaan maahan tippuneet tavarat ilman sitä erillistä pyyntöä. He saavat ähkiä, voivotella, siunailla, tuskastua, kiukuta, itkeä ja nauraa vaikka aihetta ei olisi ja kukaan järjissään oleva ei mene kysymään, että miksi sinä noin teit.

Raskaana olemisella pystyy hyvin ratsastamaan. Tiedänpä tapauksia jotka huijasivat Kelalta asumistukia ja toisia, jotka sujuvasti  ostelevat kaapit täyteen pikkuvaatetta puolisalaa varmuuden vuoksi jo viikolta viisi, vaikka kummassakaan tapauksessa ei ole kysymys siitä pesärakennusvietistä. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen esimerkkiryhmään ja päivä on pilalla jos ei postiluukusta putkahda päivittäin pinkkiä bodya tai villaista nuttua. Kelaa inhoan, siellä puhutaan tuntematonta koodikieltä eikä kukaan virkailija helly tai armahda vaikka kuinka käyttäsi noita edellä mainittuja raskausaseita hyväkseen. Osa Kelan koulutuksesta lienee tapahtunut Quantamo Bayssa.

Raskaana olemiseen liittyy muutama ikävä velvollisuus joista Kela ja synnytys ovat kaksi ja kolmas ikävämpi on sokerirasitus. Sokerirasitukseen joutuu jos syö liikaa pullaa tai jos synnyttää vesimelonin kokoisia lapsia. Itse koe ei ole paha, päinvastoin. Saa olla kaksi tuntia rauhassa neljän seinän sisällä, saa lukea uusia perhelehtiä ja jopa keskustela jonkun toisen sokerilaisen kanssa, jonka raskauskin saattaa olla hyvin samoilla viikoilla kun oma. Tunnin välein pistetään ja juodaan muutama lasi sokerilitkua, kiukkukaan ei ole paha sillä kymmeneen mennessä on jo aamupalapöydässä. Kokeen jälkeen alkaa sitten se piinaava odottelun vaihe. Onko sitä sokeria ja miten paljon ja mikä oli arvo silloin ja silloin. Pahimmassa tapauksessa nakki napsahtaa ja joutuu sokerilakkoon. Onneksi sitäkin pystyy hyödyntämään ja aina löytyy joku joka säälii ja joku toinen joka ei kerro vaikka pulla edelleen maistuisi.

Raskaana oleminen on kuitenkin melko mukavaa puuhaa. Tänä aikana kaikkia kiinnostaa hemoglobiinisi ja se, miten suoli toimii. Olet huomion keskipisteenä, hehkeä, energinen ja hedelmällinen äiti maa, joka saa sekunnissa vaihtaa raivovaihteen päälle ja sylkeä suustansa hormoonilla kuorrutetta myrkkyä. Yhdeksän ainutlaatuista kuukautta jolloin kaikki pyörii napasi ympärillä. Sitten koittaa synnytys ja oletkin täysin auki ja paljaana ihmisten keskellä jotka on vaatettu päästä jalkoihin ja paikkasi ottaa se pieni vesimeloni, joka on matkustanut varjossasi siihen saakka. Ei kukaan mies tälläiseen suostuisi! Ilmaiset lounaat loppuvat siihen rääkäisyyn, ei enää saavutettuja etuja tai kroppasi tuottamia bonuspisteitä!

Onneksi pääset taas viimeistään siinä vaiheessa pätemään kun joku kokematon kaveri joutu samaan myllytykseen. Onneksi myös se vesimeloni on palkintona ihan kiva. Itse en vielä kuitenkaan koskaan ole saannut elää parempia ja onnellisempia aikoja kuin nyt. Ainoa huono puoli tässä on se, että siihen jää koukkuun ja käy kuten Aku Louhiniemelle jolloin mikään ei riitä. Ollaan me naiset aika koneita!

4 kommenttia:

  1. Loistavaa tekstiä Nina! Minua ahdisti esikoisen syntymän jälkeen se, kun minun vointini ei kiinnostanut ketään enää muuten kuin sen verran että jaksan sitä lasta hoitaa. Ja kun minusta oli ollut niin mukavaa käydä neuvolassa kertoilemassa omia kuulumisiani tiuhaan tahtiin aina-yhtä-ymmärtäväiselle tädille. :D

    VastaaPoista
  2. Ihmettelen kyllä mikset ole aiemmin kirjottanu blogia, tää on niin hyvä, niin aitoa :)

    VastaaPoista
  3. Zaza, kiitoksia :) Niin se taitaa olla että mitä enemmän lapsia pyöräyttää niin sitä vähemmän ne kiinnostavat ketään, myös sitä neuvolaa :p

    Miimu, näitä juttuja kuule löytyy laatikkokaupalla :) Kiva että tykkäät :)

    VastaaPoista
  4. ... Kone älä hyydy.... On kyl nii hyvää settii Nina, Oikeesti. Toivottavasti näit riittää, ja miksei riittäis. Kirjotathan sun elämästä!!!! :)
    Salla

    VastaaPoista