torstai 5. syyskuuta 2013

Tasa-arvoa ja muita totuuksia kotiäidin tuutista.

Tasa-arvo on toinen päivän polttava puheenaihe liikuntahössötyksen lisäksi. Onks tasa-arvoo, jos mä pesen kotona pyykit ja sä ruuvat auki paskaviemärin? Onks tasa-arvoo jos sanon sua urpoksi ja sä kehut kuinka hyviä lihapullia teinkään? Onks tasa-arvoo jos sanon poikaani mieheksi ja tyttöäni tytöksi?

Eduskunnan mielestä on tasa-arvoo kun pakotetaan isä jäämään myös kotiin hoitamaan lasta jotta äiti pääsisi töihin. Ei välii, vaikka systeemi toimisi perheessä vanhalla mallilla kuin junan vessa. Tämä juttu ei aukene sitten millään ilveellä meikäläiselle, ei vaikka yrittäisin katsoa sitä vihreän, kommarin tai Esko Ahon silmin. Nykyisen hienon ja toimivan systeemin turvin pystyy isä taikka äitee olla kotona siihen saakka kunnes piltti täyttää kolme vuotta. Toki myös naapurin Marketta saa tästä hynät, mikäli hoitaa kersasi kotona. Monta mahdollisuutta, monta tapaa hoitaa homma kotiin. Kotihoidontuki on luojan lahja ja on rikos mennä sitä sorkkimaan tasa-arvon nimissä.

Luin jostain luotettavasta lähteestä ( Iltasanomat, Iltalehti tai Seiska) että muutosta halutaan jotta äidit eivät vierottuisi työelämästä. Mitäköhän marginaalista äitiryhmää tämä väite haluaa puhutella? Vai onko minulta mennyt ohitse jokin rinnakkaisetuus jota saa myös nostaa ja elää herroiksi kun hoitaa lastansa kotona? En ole tähän mennessä edes tullut ajatelleeksi että joku pakoilisi kotona kotihoidontuen turvin ja piileskelisi töihin taikka opiskelemaan menoa. Eiköhän leipä irtoa isommin kortistosta kuin Kelasta?

Ihmettelen myös pelkoa, jonka perusteella kotona olevat äidit vieraantuisivat täysin työelämästä niiden kotihoitovuosien aikana. Toki työhön on jännittävä palata pitkän kotirupeaman jälkeen ja varmasti alasta riippumatta pitää päivittää, perehtyä ja päästä piireihin takaisin. Väitän kuitenkin röyhkeästi että kotona oleminen kehittää tiettyjä taitoja paremmin kuin mikään palkkaduuni. Tässä oppii kummasti organisoimaan, järjestelemään, kuuntelemaan, tekemään neljää asiaa yhtäaikaa ja suunnittelemaan kolmea, sovittelemaan, hyvittelemään, hassuttelemaan ja hissuttelemaankin, mitä ikinä se sitten edes tarkoittaa. Tämä duuni antaa varmasti paukkuja palkkaduuniinkiin.

Jotta isät saisivat jäädä myös kotiin. Jäisivätkö isät mielummin kotiin kun se on pakko? Oisko tasa-arvoo myös tasoittaa niitä palkkaeroja niin että se olisi mahdollista myös senkin takia? En usko että meidän posse on ainoa, jossa mies tienaa enemmän mitä nainen. Miten käytännössä maksaisi lainat ja ruuat kun äidin palkka riittäisi korkeintaan ruokalaskuun? Jotta isät voisivat jäädä kotiin. Meidän perheessä olisi katastrofi jos mieheni ilmottaisi jäävänsä hoitamaan lapsia. Glup, en halua edes ajatella asiaa. Hän toki tykkää lapsista, leikkii niiden kanssa ja laittaa nukkumaan mutta minä ne hoidan. Se on meidän valinta ja toimivaksi todettu. Isät pystyvät jäämään kotiin jo näillä järjestelyillä hyvin, siihen ei tarvita mitään tasa-arvo peikkoa pelleilemään.

Entäs sitten ne hoitopaikat? Tuskinpa pelkkä subjektiivipaikkojen rajaaminen taivasta avaa tässä jo nyt toivottoman upottavassa suossa kun päivähoitopaikkoja ei vaan ole. Mikä tulee kalliimmaksi, hoitaa lasta kotona rupurahalla kolmevuotiaaksi vai järjestää ja rakentaa uusia päiväkoteja, jonne sitten kuskataan näitä pieniä hoitoon jotta äidit pääsevät takaisin työelämään? Etteivät vaan laiskistu tai eristäydy sinne kotiseinien sisälle, etteivät vaan ala suunnitella seuraavaa pummausloman pitämistä.

Olen ollut jo selvästi liian kauan kotona sillä en vaan jumalauta tajua tätä juttua. Jotain tilastoja, lukuja, taulukoita! Tasa-arvo on hieno asia. Ja ei siinä mitään, haluan silti käyttää rintsikoita ja jätän suosiolla sen paskaviemärin tyhjentämisen mutta silti koen että se jos mikä on tasa-arvoa kun saa olla kotona lasten kanssa ja mies saa tehdä duunia jossa viihtyy. Tuntuu utopistiselta ajatella että tälläinen yksilön oikeuksia jo polkeva uudistus ajaisi kenenkään etuutta jos siitä tulee pakko. Kysymys on kuitenkin siitä lapsesta, oli äiti sitten lintu ja isä vaikka kala.

1 kommentti:

  1. Mahtavasti tiivistetty minunkin ajatukseni äitinä tuohon.

    VastaaPoista