perjantai 6. syyskuuta 2013

Erään retkahduksen anatomia

Kotiäitien joulu koittaa usein jo elokuussa jolloin lapset palaavat kouluihinsa ja jolloin kotimyyjät alkavat tukkia meiliä syysmallistojen ensijulkkarimainoksilla. Nämä ensijulkkarit eivät kuitenkaan tässä tapauksessa tarkoita glamouria, glitteriä eikä välttämättä edes kotoa poistumista, sillä tämäkin ylellisyys on ulkoistettu kodin tai naapurin kodin sisäiseksi sisäpiirin seurapiiritapahtumaksi. Ei muuta kun varausta kalenteriin ja kutsua facebookiin ja emännänlahja on jo melkein päällä.

Joka syksy ja kevät tulee siis uusi mallisto. Mallistoa odotellaan jo kesällä ja joulun aikaan käy kuhina että mitä mahtaa keväällä tulla ulos. Mallisto ei koskaan petä, sillä siinä on aina jokaiselle jotakin. On tuttua ja turvallista ja kokeiluhaluiselle löytyy jotain uutta ja ruotsalaista. Värit ovat ihania punaisia, vihreitä ja ruskeita, joskus ilahdutetaan meitä faneja jollain tosirajulla oranssilla tai violetilla. Matskut ovat joko plyyssiä, froteeta tai collegea. Uutena tulokkaana on ollut denim, joka onkin otettu avosylin vastaan. Kuoseista all time favorittteina jatkaa kaudesta toiseen kilpparit, pilvet, aasit, kukat ynnä muut kuviot, joista ei ota erkkikään selvää. Mitoitus on kaikkia palveleva ja kattava, löytyy pikkunuttua vauvalle ja isompaa sitten äiteelle ihan isojen tyttöjen kokoluokissakin. Jopa isät ovat päässeet jengiin mukaan, heillekin ostetaan pilke silmäkulmassa milloin mitäkin pallopääpipoa tai skootteripaitaa pukinkonttiin odottamaan.

Mikä onkaan helpompaa kuin pukea itsensä ja laumansa samanmallisiin ja kuosisiin paitoihin ja housuihin. Piponkin saa kivasti kiertoon vaikka koiralle pakkassäällä sillä se venyy ja vanuu ihanasti. Ei haittaa vaikka pyllysi olisi kokoa xxxxl, saat silti saman ihanan seeprapyllypuvun mitä pilttisi pitää koossa 62.  On niin mukavaa näyttäytyä perhekerhossa ja kauppakeskuksessa kun koko lauma on puettu samaan kevään medaljonkiin ja joogaan. Hieman se toki kirpaisee kun vähintään neljällä kersalla on samaa kuosia päällä mitä itselläsi mutta onneksi näissä rytkyissä on hyvä jälleenmyyntiarvo jos osaa olla nopea ja ovela. Ja nämä teltan malliin ommellut nutut peittävät ihanasti sen vatsamakkaran sekä sen perseenkin, mikäli vaan maltat kuunnella myyjää ja ottaa tarpeeksi ison koon.

Kutsut itse ovat vaarallinen tapahtuma. Siellä saa hiljainen hiirulainenkin itsensä lietsottua nopeasti tilaan, jossa muutama satanen muutamaan lumppuun on kuin silkkiin vain. Toki pitää kehua muita, kuinka hyviltä ne näyttävät aasinpääpaidat päällä ja miten ihanalta se oranssi näyttääkin myös maantienväriseen tukkaan mallattuna. Äidit vetävät jalkaan kilpaa denimiä, vähän vatsaa sisään ja nappia kiinni ja syksyn uusi trendi on syntynyt. Mäkin otan ton, ota säkin noita kaksi ja tilauslappu on täynnä. Kotiin mennään posket herukkoina ja laitetaan vielä viestiä naapurille, että mitä otinkaan. Seuraavana päivänä voi tulla pieni morkkis mutta se menee ohitse, sillä ne kuosit ovat ihania ja ne värit aivan niin tän syksun juttuja.

Viimein tulee paketti. Lapset kokeilevat lahjottuina päälleen poliisia ja palomiestä, omat denimit seisovat vielä pussissa. Kun viimein saan ne sullottua päälle meinaa päästä sekä itku että paskainen nauru yhtä aikaa. Farkut ovat niin kireät että pohkeisiin sattuu, miten helvetissä ne päällä pystyy tekemään muuta kuin maata paikallaan vatsa sisään vedettynä? Onneksi on ilmainen palautus ja iloisen väriset sisaruspaidat.

Päätin olla menemättä perhekerhoon tänä syksynä ja nauttia meidän lasten ihanista uniikeista syysvaatteista ihan vaan kotosalla. Voin toki faceen laittaa hassuja kuvia meidän pilteistä pilvenkuvat päällänsä jottei nyt vallan luulla, etten olisi mitään tilannut. Me and I, minua varten ja ainoastaan minulle. Vähän toki myös sinulle, Riitalle, Maikille, Markulle, Tarjalle ja Titalle mutta mitä tulivat samoille apajille ja kutsuille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti