Kevyttoppapuvun kevät

Kevät on täällä ja kevyttoppapuvun persettä kuumottaa. Tämän kevään väri on persikka ja pinkki ja villi violetti, niin ainakin väitettiin Pirkka-lehden muotipalstalla. Tämän kevään hittiä en ole vielä kuullut mutta euroviisut ovat ihan kohta ja suomi-leijonakin saa turpaan parhaillaan omalla tontillaan. Olisi aika taas pistää kevyttoppapuku talviteloille ja toivoa, etten enää ikinä olisi niin losoperseinen että se pitäisi kaivaa vielä esiin kun mikään muu housu ei mahdu päälle. Kadehdin keväisiä lenkkeilijöitä, jotka juoksevat selät suorina sykemittarit sykkien ohitseni kun kävelen nopeinta vauhtia ääneen hengästyen perse pitkällä Emmaljungia puskien. Joskus käy niin että sama lenkkeilijä tulee vastaan vielä toisenkin kerran samana päivänä, taas juosten ja hymyillen ja työntäen kevyesti yhdellä kädellä omia kiesejään. Hävettää takamuksesta kirraavat liian sinkkurat ja jo niin nähdyt verkkarit ja Crocsit, jotka ovat kasvaneet jalkaanu kiinni. Joka sunnuntai päätän että nyt jätän herkut heikoimmille ja syön vain omenaa makeannälkään mutta ennen maanantain välipala-aikaa olen kolunut jo kaikki kaapit nurkkia myöden jotta saisin edes jotain makeaa, vaikka sitten sitä sokeria siihen ompun pintaan. Harkitsen vakavasti abdominaiseria sekä anaerobiaa, viimeistään ensi maanaataina on pakko. Kevttoppapuvun taskuista löytyy vielä viime kevään jäljiltä porkkanasiemenpussin jämät ja muutama karkkipaperi. Päätän joka kevät kun lumet alkaa sulaa, että tämä kevät olisi erilainen ja kesästä tulisi ihana ja vihreä. No tuleehan siitä mutta vedän viimeistään kesäkuussa kaihdinta eteen kun pihan rikkaruohot kasvavat jo melkein sisälle saakka. Haravoin vartin kerralla ja huudahdan ilosta vauvan piipatessa kärreissä ja päätän jatkaa toiste. Päätän laittaa tänä keväänä parvekekukkia ja jotain tosi helppoja perennoja mutta kukkakauppan sijasta löydän itseni taas ihan vahingossa outletista jossa myydään lastenvaatteita. No, onneksi pihalla vihertää jo muutenkin kivasti ja mikä helvetti on edes perenna? Kevät on onneksi anteeksiantavainen ja mikä parasta, se tulee ensi vuonna uudestaan. Sillon viimeistään aion juosta puolikkaan hampaat valkoisina, pukeutua pinkkiin ja pellavaan, kylvää nurmelle inkiväärtä ja lumililjaa ja syödä porkkanaapiirakkaa ja pinaattimehua omasta maastani. Nyt keskityn sohvalla pötköttämiseen ja suklaaseen. Onneksi aurinko ei turhia kursaile ja kysele, se lämmittää ihanasti sisälläkin ja ulkona kuivuu kevyttoppapuku ihan hetkessä käyttökuntoon.