keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Ihanaa leijonat ihanaa!

Ihminen on laumaeläin. Jonossa kävellään ruokalaan, yhdessä mennään kuselle ja porukalla kaljalle. Kun yksi innostuu sudokusta on toisella jo vetämässä Ristikko-lehden vuositilaus ja kolmas äkäytyy aina kahville pullapussin kanssa kun lehti kolahtaa postiluukusta. Lapsetkin tykkäävät toisistaan. Yksivuotias hakeutuu toisen räkänokan lahkeeseen paukuttamaan lapiota, ei haittaa vaikka selkä olisi selkää vasten mutta yhteenkuuluvaisuuden näkee jo pitkälle. Avantouimaan mennään porukalla, Teneriffalle kukaan ei lähde ilman mtkanjärjestäjää ja Jorgos-nimistä bussikuskia.

Liikunta on myös laumalaji. "Me karvattiin ensin kovaa päätyyn ja Pihlström teki maaaaaaaaliiiiiiin! " kertoo valmentaja ottelun kulusta. Tai "Me ollaan otettu nyt rennosti ja ajettu pehemeillä, mutkat otetaan suoriksi ja ajetaan 200 loppumatka" sanoo Räikkönen viime kisan haastattelussa korvaa kaivaen       puhuen itsestään. Mitä naapurin Jamppa ensin sitä meikäläinen perässä, luen vain Facebookista tunnelmat ja  olen yhtä Jampan kanssa. Jaloissa tuntuu juossut kilometrit vaikka perse hyllyy kuin valtameri ja samanlaiset lenkkarit ja sykevyöt on saatava sillä ilman niitä ei voi juosta. Ei vaan pysty.

Olen käynnyt nyt kuusi kertaa lenkillä ja kahvakuulaa olen heilutellut netin ohjeen mukaan muutamia kertoja. Kävin Prisma-reissulla kehonkoostumusmittauksessa kun siihen neljällä eurolla pääsi ja sanoin olevani 27. Olen kertonut naapurin maratoonareille että harrastan juoksua ja kehonkoostumusmittauslappua juoksutan aina pihalle nähtäväksi kun siellä joku seisoo. Kyselen pokkana venytysohjeita ja tunnelmia naapurin huippukuntoiselta urheiluhullulta puolimaratonin jälkeen ja pitää melkein pitää kättä suun päällä etten ehdottaisi yhteistä lenkkiä tai punttitreeniä. Yhteenkuuluvaisuuden tunne on käsin kosketeltava, ainakin omasta mielestäni.

Ilmoitin tänään perhekerhossa kovaan ääneen että pitäisi päästä taas lenkille. Kukaan ei reagoinut. Joo, harrastan juoksemista. Ei mitään, ei edes yhtä joota tai vauta. Vahingossa kuulin kun yksi hiirulainen sanoi toiselle että kymppi meni alta tunnin. Helvettiäkö sitä kuiskimaan, ja taas sain pitää kättä suuni päällä etten olisi mennyt näyttämään netistä juoksukenkieni kuvia. Juostessa on kuitenkin pakko pitää suuta kiinni sillä muuten sieltä valuu kuola ja puhe kuulostaa lähinnä kuolevaisen korinalta.  Haluan juosta yksin pururadalla ja melkein anafyloin jos joku näkee kun lyllerrän menemään. Silti pitää päästä leuhkimaan Feisbuukkiin että vedin kolme kilsaa alle tunnin.

2 kommenttia: