On tämä maailma mennyt yhdeksi treenaamiseksi ja toisaalta perseilyksi. Hirveä kisa niin juoksussa kuin punnertamisessa, ostetaan uutta hikipaitaa ja tilataan valtamerten takaa taikajauheita tukkukortilla. Hiekkalaatikko ei ole enää hiekkalaatikko vaan hyvä askelkyykkykehikko ja huutavia kakaroita voi heitellä käsistä pitäen kuin kahvakuulaa ylös ja alas. Sykkeen saa kivasti myös ylös ottamalla intervallia juoksemalla neljävuotiaan pyöräilijän perässä ja kivasti alkulämpöä nostaa myös tuolla ryteikössä panohaluisen koiran perässä tarpominen. Kaikella on tarkoitus, kaikella on kalorinsa.
Ja mitä syömisiin tulee niin ristus, ruokaympyrän kulmakivet löytyy maccasta ja superfoodista, hart sporttia tuskin näkee enää kuin vanhoissa mainoksissa. Ruisleipä ja maito ovat saatanasta, äitien kotiruokia voisi syöttää ehkä joulukinkulle loppusesongin aikaan. Rahkaa ja mehukeittoa, joka maistuu yhtä keinotekoiselle kun metsämaasiga-likööri, kananmunanvalkuaista mutta ei marenkiin, parsaa ja bataattia. Hyi helvetti, mutta kalorit pysyvät kurissa.
2000-luvulla riitti kun otti d-vitamiinin purkista ja monivitamiinin jos ei salaatti maistunut lautasmallin mukaan. Krapula parani ceellä ja beellä, sinkki ja seleeni olivat hienostelua. Ennen haaraperuskyykky-treeniä riitti, kun muisti käydä kusella ja syödä makkarakeiton riittävän ajoissa, treenien jälkeen tuntui taivaalta juoda kylmä bisse tai pari. Mitä on treeni nykyään? Juokseminen on näpertelyä, se pilaa perseen ja vanhat jarrutkin tekevät sitä vielä harmaapäisinä joten se ei voi olla kehittävää. Aerobic on so last season. Entäs zumba, tuo omituinen iloisten ihmisten hankalalta näyttävä perseenketkutustanssi joka tarjoaa jokaiselle jotain? Oletteko koskaan katsoneet miltä zumbaajat näyttävät? Eivät usein siltä, miltä ne ohjaajat.
Pitää mennä salille, tai ainakin spinningiin. Pitää vetää pacea, combactia, potkunyrkkeilyä, pilatesta ja pörröä, pitää olla joku sinua paremman näköinen ja laihempi joka määrää mitä tehdään. Pitää olla roolimalli ja esimerkki, enää ei riitä kakkosen jumppa tai punttitreeni autotallissa. Pitää päästä kotoa ulos, mutta ei yksin luontoon sillä kukaan ei ole sitä todistamassa. Pitää pitää puolensa mutta näyttää että paukkuja riittää vielä. Pitää laittaa tracker päälle vaikka menisi paskalle ja rappuset pitää juosta ylös ja alas sillä se on tehokkaampaa. Spinning on sama asia kuin kuntopyöräily, pitää elää näin vanhaksi jotta sen tajuaa.
Minut on nielaistu koneistoon ja ei tämä paskempaa ole näillä spekseillä ja tällä perseellä vaikka tietenkin sitä kovasti ensin vastustin. Olen paremmassa kunnossa kuin koskaan, sillä jaksan juosta kymmenen kilometriä ja tehdä sata vatsalihasliikettä putkeen. Syön rahkaa ja mehukeittoa kolme kertaa viikossa mutta unohdan olevani vähähiilarisella tai jollain ennen lounasaikaa. Minulla on kahdet juoksuhousut ja haaveilen kolmansista. Salille en ilkeä mennä sillä fuskaisin aina kun mahdollista ja se ei ole tehokasta. Puhun enemmän treenamisesta (jos nyt juoksua voi laskea) kuin lapsistani ja iltaisin selailen trackeriani kuin Reginaa. Peilistä en ole itseäni sillä silmällä katsonut enkä katso. Muskelijauhoja enkä myöskään epoa meinaa alkaa vetää, maitoa ja bisseä kylläkin, edelleen. Rajansa mullakin.
Tervyden ja treenaamisen julistaminen on 2010-luvun uusi testamentti, jota pursuaa joka lävestä, soittimesta, käkättimestä ja tuutista. Terveys tulee, oletko valmis?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti