sunnuntai 14. elokuuta 2011

Miehen muisti

Kahden tytön äitinä olen jo nähnyt ja kuullut melko monipuolista skaalaa. Toki tyttäret ovat vielä pieniä mutta ovat olleet syntymästään saakka tyttöjä eivätkä mitään nyrkillä tapettavia inisijöitä. He ovat olleet aina hyviä vinkumaan, mankumaan, kärttämään, tepisemään, ättäröimään, huutamaan, raivoamaan, sylkeäkin he osaavat ja repivät monipuolista tekniikkaa käyttäen myös tukasta. Lattaille he ovat osaneet heittäytyä näyttävästi, silti satuttamatta itseään ja makarooniksi meneminen on ollut myös hyvin sisäänrakennettua, sillä kumpikaan meistä vanhemmasta ei sitä ainakaan myönnä heille opettaneensa. Naiseksi kasvaminen on välillä niin saatanasta ettei mikään hengitystekniikka tai herbamare siihen auta, silloin on hyvä antaa tulla ja näyttää myös naamalla millaiselta nainen näyttää kun vituttaa ankarasti.

Yhden pojan äitinä olen erittäin hämmentynyt siitä, miten putkiaivoinen mies voi olla jo kaksivuotiaana. Toki tämäkin perillinen osaa käyttää ääntänsä ja välillä joudun sen kampeamaan milloin minkäkin oven edestä kuolanaamaisena rääkyvänä raivopakettina, mutta se on sitä tahtoikää. Tähän saakka on riittänyt kun on ymmärtänyt tarjota oikeanlaisia ärsykkeitä oikealla hetkellä. Esimerkiksi jos poika haluaa syödä edelleen pikeä tai maahan liiskaantunutta purkkaa polvillaan suoraan asfaltin pinnasta, lopettaa se sen melko sillä sekunnilla jos sinulla on tarjota vaikka reissumiestä ja maitoa. Kaveria turpaan mätkivän kaksivuotiaan saa lopettamaan sen helposti viemällä kakaran niskaperseotteella sisälle, jolloin poika on jo rauhoittunut ja jatkaa kesken jäänyttä rekkaleikkiä. Kasvattaja minussa ihmettelee, miten se sen tekee. Miten tuo rääkyvä milloin mitäkin ärjyvä pieni miehen alku voi lopettaa karjun vaikka puolessa sekunnissa ja olla aurinkoinen naurunaamainen oma itsensä. Äiti minussa kiittelee korviansa. Nainen minussa hämmästelee että eikö se älyä vaiko vaan tajua.

Luonne-erojahan ne ovat tietenkin eivätkä mitään sukupuoleen sidonnaisia käyttäytymisfraaseja. Miehetkin kärsivät pms:stä ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ei munat tai tissit tee pekasta pekkaa pahempaa tai pirjosta parempaa. Nainen saa olla ronski ja roisi, röyhkeä ja rivo. Tunteikkaista ja herkistä miehistä tykkävät myös anopit. Toivottavasti en ole tehnyt ihan kaikkea väärin kun kategoroin ja lokeroin lasteni tekmiset ja tavat meidän tyttöjen ja noin poikakin teki-lokeroiksi. Välillä en edes muista niiden nimiä kun huudan ruokapöytään, mitäköhän traumoja viisi-vuotias saa siitä kun kutsun häntä edesmenneen koiran nimellä? Tasa-arvon nimissä, aamen.

2 kommenttia:

  1. No niin, tässäkin postauksessa ollaan niin asiani ytimessä. Minä niin ihmettelen samaa. Pojat on outoja tai vähän simppeleitä tietyllä tasolla. Ei kun siis kaksivuotiaat ihmiset. Nelivuotiaatkin sen lajin ihmiset on vähän outoja, ihan eri tavalla riehuvia kuin sen toisen lajin ihmiset.

    VastaaPoista
  2. Riitta :) Asian ytimeen, todella :) Mitäköhän mieltä nämä lajitoverimme ovat meistä toisista kaksivuotiaina ja nelivuotiana, saatikka sitten kolmekymppisinä (no, sen nyt jo suurinpiirtein tietääkin :P) Kiitokset kommentista <3

    VastaaPoista